Bleu

Yöllä etsin nukahdusta. Viimeisen kerran katsoin kelloa kahden jälkeen.Unessa näin toisiaan raatelevia koiria. Oli kolme lärppäkorvaista, ruskealaikullista kilttiä koiraa jonka kimppuun viisi likaista, suurta koiraa kävivät. Unessa nappasin pojan syliin ja jätin lärppäkorvat huutamaan kuolemaansa. Surullinen vaikkakin välttämätön tilanne. Autossa oli vielä yksi ruskealaikullinen lärppäkorvainen koira. Mutisin sille " suahan mä en anna niiden tappaa " ja yritin sulkea auton ovea. Ovi ei mennyt kunnolla kiinni. Vasen etupyörä oli tyhjennetty. Veriset viisi koiraa lähestyivät. Mirkku kuitenkin lähti hitaasti liikkeelle. Tein unessa mentaalisen muistiinpanon Mirkun katsastamisesta. Öljyt täytyy vaihdattaa myös. Auto klenkkasi mutta eteni hitaasti, matkalla soitin poliisille. Tämä kaikki otti sijaa Kirkkonummella. Ajattelin unessa että kyllä se helvetti sittenkin taitaa olla olemassa ja minä tiedän missä se on. Kolmen jälkeen yöllä Poikalapsi kiipesi viereen ja itki, kuinka kaikki nämä muutokset jännittää ihan liikaa. Se lapsi oli kalpea ja hikinen. Sokerit oli sekaisin kuin käkikello. Sämpylät ja mehulasilliset myöhemmin poika rauhoittui viereen muttei nukkunut koko loppuyönä. Puoli viisi alkoi hokemaan " tuli sammuttaa veden "... kerta toisensa jälkeen. Sanoin että vesi sammuttaa tulen. " Joo, mutta eiks se ois hauskaa jos oliskin ihan päin vastoin! Tuli sammuttaa veden! " Puolitoista tuntia myöhemmin, yhdeksäntoistatuhattaviisisataayhdeksänkymmentäkolme ( noin ) " tuli sammuttaa veden "- hokeman jälkeen luovutin ja haudutin pannullisen vihreää jasmiiniteetä. Väsyneen kädet pudottelivat asioita kuin pisaroita taivaalta. Korvissa vielä ulvoivat raadeltavat koirat kuolinhuutojaan. Aamiainen lopulta valmistui ja jatkoin mööpeleiden pyörittämistä. Mikä tässä vielä vaivaa? Olenko epävarma koska olen hyvästä syystä menettänyt uskoni enää mihinkään suullisiin sopimuksiin? Onko pimeän nurkan takana vielä joku kierteinen odottamassa oikeaa hetkeä latsähtääkseen proosallisesti keskelle kasvoja? Vai tapahtuuko vielä todella jotain yllättävää mikä pistää kaikki suunnitelmat uusiksi? En kai nyt muni tätä juttua omilla epäilyksilläni? On asioita joissa olen oppinut varovaiseksi. Ehkä jopa säälittävän araksi. Niin kuin mitä tulee ihmisiin luottamiseen... on kirkkaimpiakin areenoita...Poikalapsi pudotti suurehkon maljakon lattialle ja nettosi laastarin leukaan.Säikähti sotkua ja meteliä. Sirpaleita. Sanoin että vaikki kaikki tavarat täällä pistettäisiin saman tien matalaksi, tärkeintä on ettei häneen satu. Tavaroilla ei ole loppupelissä mitään merkitystä. Ihmisillä on. Rauhoittui hetken päästä. Lakaisin sirpaleet lattialta.Korvissa edelleen koirat huusivat kuolemaansa.Käytiin ulkona. Sain uuden kimpun räikeän keltaisia voikukkia... ihanaa... ja kävi ilmi hyvin pikaisesti että pihan yksi mammoista on lakannut puhumasta minulle. Tiedän syynkin miksi ja ymmärrän hänen käytöksensä täysin. Se ei toisaalta pyyhi pois *pienehköä* kiukkua sen suhteen etten ole itse tehnyt tässä tilanteessa yhtään mitään. Joskus harkitsematon käytös aiheuttaa suuria jännitteitä ihmisten välisissä kanssakäymisissä. Valitettavaa. Täysin tarpeetonta myöskin.Ulkoa meille tuotiin taas lemmikkejä. Muurahaisia. Niille tehtiin oma koti että pysyvät tallessa. Syövät siellä kuulemma varpaanvälinöyhtää. Kappas. Käytännöllistäkin vieläpä. Poikalapsi katseli kun raahauduin eteenpäin kuin raato. Halusi piristää ja petasi sängyn. Oli pahoillaan ettei se ollut hieno, että oli "krymppyjä ja typpyjä" , sanoin että mielestäni kaikki oli tehty täydellisesti. Oli vielä laitettu uusi ja kiiltävä lehti odottamaan, josko ennättäisi sitä letkeästi selailemaan. Ruokailujen ja ulkoilujen jälkeen ajattelin hetkeksi heittäytyä sitä lehteä selailemaan. Ihan vaikka vartunniksi. Samoin tein puhelin soi.Yksi tyyppi kertoi leikkaus- suunnitelmasta. Päässä luultavasti syöpää. Fundeerasi että mitäköhän sitä saa tehtyä viikkojen tai kuukausien aikana. Kertoi että sanoi miesystävälleen olevansa mökillä, että jos on viimeinen kesä ei murehdi vääjäämättömän edessä... ja jos selviääkin säikähdyksellä, toinen osapuoli ei sittenkään ole murehtinut turhan takia. Kerroin mielipiteeni, itse tekisin juuri päin vastoin mutta valinta on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Ei kenenkään kuulu mennä kahden ihmisen väliseen suhteeseen rönkkimään. Tämän puhelun jälkeen koirat olivat hiljaa. Kuolivat kai pois jo.Mun täytyy leipoa piirakka. Persikkapiirakka.Joskus on tällaisia päiviä. It´s been a morbid day. I dreamt of a pack of dogs killing other dogs. In the dream I thought, animals don´t do this to each other. People do.So much ghastly news, uncomfortable truths and frustration over stupid, awful men that I just can´t. Not anymore.Then there was the most unlucky call there can be. The kind that leaves you empty, when there´s nothing to do but wait for further news. Somebody has tumors on her jaw and chin and it might get tight, in terms of survival.But luckily I just received a nice phone call very shortly after that morbid one. You know how some peeps fathom that uncanny ability to make everything somehow smoother, calmer? And then you end up sharing your guts to the poor soul just because they have that trustworthy aura to them. Well, I just got that kind of a call. Even if it was entirely work- related, no fuss call it still left one with a sensation of exhale. You know what I think I´ll need to do? A peach quiche. A day like this requires a peach quiche. And I know that the news I received today will most likely keep me up most of the night, drenching my pillow... so I might as well have a delicious quiche to entertain me while scoring largest eyebags known in human history.

Family Portrait >>

• *´¨`* • ☆ • { ★ } • ☆ • *´¨`* • >>

So Adorable ^^ >>

Poetas alzan la pluma ante la crisis >>

.FRUSTRAÇÃO. >>

Click here for tips to make millions >>